No niin, tästä se alkaa

Tai no oikeastaan se alkoi jo aika kauan sitten. Silleen kuvainnollisesti että prosessi on pitkä pilipali liipalaapa mutta siis myös ihan konkreettisesti, oon nyt kuudetta päivää Espanjassa. Hups, unohdin että blogiakin pitäis kirjotella...

No joo, eespäin, mikä on tehty, se on tehty. Tässä vaiheessa voin siis kuvata kuluneen viikon tapahtumia. 

Lähdin kotoa jo lauantaina muita seikkailuita varten, mutta lento Alicanteen Helsinki-Vantaalta lähti maanantaina 25.5. klo 11.55. Lentokentällä olin vähän hukassa, koska tää oli ensimmäinen kerta kun joudun kulkemaan koko matkan ihan yksin, enkä osannut esimerkiks jättää ruumaan meneviä tavaroita ensin oikein. Oho.. Kentällä ehdin juoda kahvit ja syödä vähän aamupalaa, ratkoa sanaristikoita, ja yhtäkkiä olikin jo aika nousta koneeseen! Se oli täynnä enkä voinut vallata viereistä paikkaa, joten torkuin koko lennon sikiöasennossa yhdellä istuimella ja kuuntelin Me Rosvolat -äänikirjaa. Suosittelen. Äänikirjaa siis, en sikiöasentoa. 

Alicanten lentoasemalta olin valmistautunut kulkemaan junalla Villenaan, mutta työnantaja ja samalla majoittaja Paqui olikin kentällä vastassa, ja kyyditsi mut perille saakka. En tiiä ootteko kuulleet, mutta Espanjassa on aika kuuma, jopa lentokentällä. 

Mun työnantajat Paqui ja Borja toimii siis myöskin mun majoittajina ja eräänlaisena host-perheenä. Heillä on firma, joka järjestää hääjuhlia ja he myös asuu juhlapaikaksi muunnetulla pihalla varustellussa hienossa talossa. Mä asun samassa talossa, mutta se on ikään kuin erillinen asunto, vaikkakin jaan heidän kanssa vessan ja keittiön. Työnantajat on tosi mukavia, ja on ottanut mut loistavasti siipiensä suojaan, viettää mun kanssa aikaa, kertoo kulttuurista ja kutsuu mukaan rientoihinsa. Puhuvat jopa tosi hyvää englantia!

Mun työnkuvaan kuuluu vähän sekalaisia asioita. Oon tehnyt jonkin verran koristeita ja pieniä lahjoja morsiuspareille. Suuri osa työnkuvaa on markkinointikuvien ottaminen, sekä paikasta että ihmisistä. Tän lisäksi auttelen satunnaisissa asioissa silloin kun sille on tarvetta. Työtehtävät on olleet tosi rentoja, ja oikeastaan musta on vähän tuntunut, että en oikeesti tee yhtään mitään ja lomailen vaan. Mutta kyllä se tahti kiihtyy nyt kun häitä alkaa olemaan.

Mun työnantajilla on kaksi koiraa, joista toinen, Haiko on suloinen ja tyyni lutumussukka ja toinen, Ilja on riiviö jonka ainoa elämäntehtävä on tehdä ilkivaltaa. He ovat ihania. 

Espanjassa on sikakuuma, ootteko kuulleet? Tähän mennessä oon selvinnyt mulle käyttöön annetun ilmastointipömpelin (lue: pelastuksen) ja Suomesta huippualesta ostettujen irtokarkkien voimalla. Surukseni ainakin toinen näistä keitaista alkaa ehtymään, enkä oo aivan varma miten kuuluu toimia. Ehkä meen kartoittamaan paikallisen ruokamarketin, Mercadonan karkkivalikoimaa. 

Näillä eväillä eteenpäin, siis. Mun suunnitelmana on jatkaa eloa ja seikkailua Villenassa ja toivottavasti muistaa aina välillä päivitellä kuulumisia tänne blogiin. Pysykää kuulolla, isoi juttui on tulossa!

Lisään tähän kuvia myöhemmin kun jaksan ottaa ne ulos mun kamerasta.